Mies ajoi moottoritiellä, kun kuuli radiosta varoituksen moottoritien väärää kaistaa ajavasta autosta. Mies kääntyi vaimoonsa päin ja sanoi: ”Vainko yksi auto? Täällähän on satoja väärään suuntaan ajavia!” Harva oivaltaa, että ongelma saattaakin olla heissä itsessään. He pitävät mieluummin kaikkia muita idiootteina. Tämän norjalsisvitsin kulee usein Thomas Eriksonin suusta. Erikson on käyttäytymistieteilijä, johtajuusvalmentaja sekä Idiootit ympärilläni -teoksen kirjoittaja. Miten eri persoonallisuustyypit käyttäytyvät?
DISC. Jos työskentelet yritysmaailmassa, olet todennäköisimmin törmännyt näihin neljään kirjaimeen,
ehkä rekrytointiprosessin aikana tai mahdollisesti myöhemmissä koulutuksissa työurallasi. Lyhenne tulee
sanoista Dominance (hallitsevuus), Influence (vaikuttavuus), Steadiness (vakaus) and Consciousness
(tunnontarkkuus). Ne ovat psykologi WM Marstonin määrittelemät neljä persoonallisuustyyppiä, joilla
kullakin on oma värinsä: punainen, keltainen, vihreä ja sininen.
Ruotsalainen kirjailija ja johtajuusvalmentaja, Thomas Erikson, kertoo Idiootit ympärilläni -kirjassaan,
että vain 5 prosenttia maailman väestöstä edustaa puhtaasti yhtä persoonallisuusväriä. Useimmat meistä
ovat kahden, kolmen tai jopa kaikkien neljän värin yhdistelmiä. Jotkut ominaisuudet ovat kuitenkin hallitsevia, mikä selittää, miksemme aina tule toimeen keskenämme, ja pidämme “niitä muita” idiootteina. Hallitseva värimme vaikuttaa elämänasenteeseemme ja siihen, kuinka muut meidät näkevät.
Tuomme kokoushuoneeseen mukanamme koko persoonallisuutemme – vaikeapa sitä on toisaalta uloskaan
jättää. Onkin kiehtovaa nähdä, kuinka eri persoonallisuustyypit käyttäytyvät kokouksissa kirjassa kuvatulla tavalla.
1. Punaiset haluavat saada hommat hoidettua
Punaiset persoonallisuustyypit haluavat nähdä välittömiä tuloksia sen sijaan, että odottaisivat konsensusta.
He ovat ratkaisukeskeisiä ja toimivat “aika on rahaa” -periaatteella. He polttavat hihansa, jos muut hukkaavat heidän aikaansa liiallisella puhumisella tai yksityiskohtien viilaamisella. He ovat kärsimättömiä ja vaikuttavat töykeiltä, sillä he eivät usko poliittiseen korrektiuteen.
Jos kokoukselta ei ole odotettavissa mitään, punainen persoonallisuustyyppi suuntaa huomionsa muualle, näpräilee
puhelintaan ja läppäriään, tai lähtee huoneesta vastatakseen “paljon tärkeämpään” puheluun. Punaisilla
kollegoilla on tapana häipyä ennen kuin kokous on virallisesti päätetty.
2. Vihreä: ”Kuulen, mitä sanot”
Persoonallisuustyypiltään vihreät ovat loistavia kuuntelijoita, he ovat rentoja ja kannustavia. Heidän hyväntuulinen läsnäolonsa on
hyväksi kokouksen ilmapiirille. Valitettavasti heillä ei ole juurikaan aloitekykyä, eivätkä he osallistu
keskusteluun, ellei erikseen pyydetä. Henkilölle, jonka hallitseva väri on vihreä, konfliktit ovat kauhistus.
Arvostuksen saaminen on heille erityisen tärkeää: he haluavat olla ystäviä kaikkien kanssa.
Huomaat tämän piirteen, jos kokouksen aihe on muuttumassa. Tällöin vihreä kollega tekeytyy lähes
näkymättömäksi, toivoen että tilanne menisi ohi. Vihreät haluaisivat säilyttää asioiden vallitsevan tilan
ajatellen: “Miksi muuttaa mitään, jos homma toimii edelleen hyvin?”
3. Keltainen – aina äänessä
Keltaiset ihmiset puhuvat liikaa. He puhuvat ja puhuvat…
Keltaisten persoonien tekemiin keskeytyksiin ja kommentteihin saattaa tuhrautua yli 50 % kokousajasta. He ovat
hyvin ilmaisuvoimaisia, innokkaita ja heillä on mahtavia ideoita. Haittapuolina on vaikeus pysyä
lupauksissa, hyppiminen johtopäätöksestä toiseen ja hienoinen yliannostus kuplivaa persoonallisuutta
kokoushuoneessa.
4. Sininen – ”Kyllä, mutta…”
Lopuksi sininen persoonallisuustyyppi: Hallitulla ja kurinalaisella sinisellä on silmää yksityiskohdille.
Äärimmäisen analyyttisinä ihmisinä heiltä näyttää puuttuvan kyky tarkastella kokonaisuuksia
keskittyessään siihen, ettei mikään yksityiskohta vain unohdu. Siniset tarvitsevat aikaa tiedon
prosessointiin ja lokerointiin sopivaan paikkaan.
Useimmiten sininen henkilö on myös varsin pessimistinen. Heidän kuuntelemisensa voi tuntua keltaisesta
tai punaisesta henkilöstä lannistavalta, ja pian he kyseenalaistavatkin koko asian: ”Onko tässä ylipäätään
mitään pointtia?”. Turhautumisen tunne kasvaa, ja lopulta sininen kollegaparka hiljennetään nurkkaan,
minkä päälle todennäköisesti keltainen työntekijä huikkaa tyylilleen uskollisesti: “Niin, mihinkäs minä
jäinkään?”
5. Miten eri persoonallisuuksien ymmärtäminen auttaa minua?
Niin, mitä tällä kaikella tiedolla pitäisi nyt sitten tehdä? Kuinka voimme auttaa itseämme? Ensiksi on
selvitettävä, mitä persoonallisuustyyppiä edustamme. Vain näin voimme tunnistaa vahvuutemme ja
heikkoutemme ja lopulta ymmärtää, miksi jotkut muut ovat mielestämme idiootteja.
Toiseksi, eri persoonallisuuksia on yritettävä mukauttaa. Eriksson kertoo kirjassaan saavansa paljon
kritiikkiä ihmisiltä, jotka kokevat olevansa epärehellisiä itseään kohtaa, jos joutuvat muokkaamaan
käyttäytymistään. Totuus on kuitenkin se, että mukautamme käyttäytymistämme jo nyt jatkuvasti, Erikson
toteaa. Puhumme eri tavoin eri ihmisille, ja säädämme tyyliämme ja kielen käyttöämme sen mukaan,
olemmeko tekemisissä ystävien, pomon ja kollegoiden kanssa.
Kolmanneksi, muista että erilaiset persoonallisuustyypit tekevät tästä maailmasta mielenkiintoisen paikan elää.
Maailma on värien kirjo. Kuvittele, jos maailma olisi vain sininen? Tai keltainen?
6. Mitä minä voin tehdä?
Sen sijaan, että mietit kuinka ärsyttävää on joutua käsittelemään sinisen esiin ottamia yksityiskohtia, vedä
syvään henkeä, kävele tarvittaessa hetki ulkona ja myönnä se tosiasia, että jos hän ei olisi ollut mukana
kokouksessa, joitain kokouksen lopputuloksen kannalta olennaisia asioita olisi jäänyt täysin huomaamatta. Tarkkuus ei ehkä ole sinun vahvuutesi, mutta kollegaltasi sitä löytyy. Käytä sitä. Hyödynnä hänen ominaisuuksiaan, sillä teettehän te tiimityötä.
Auta keltaista kollegaasi keskittymään tehtäviinsä ja opettele olemaan yhtä rohkea ja innostunut kuin
hän. Jos he pystyvät puhumaan, mikset sinäkin pystyisi? Yritä edes!
Ihaile punaisten voimaa ja karismaa. He ovat verbaalisesti vahvoja, suoria ja haluavat tuoda asioita esiin.
Älä loukkaannu heidän töykeistä tavoistaan, vaan työskentele heidän kanssaan, yritä mukauttaa oma
työskentelynopeutesi heidän mukaansa. Et ehkä onnistu vakuuttamaan heitä nopeudestasi, mutta he
arvostavat yritystäsi!
Mitä tulee vihreisiin kollegoihisi, yritä ottaa selvää heidän ajatuksistaan, rohkaise heitä ilmaisemaan
mielipiteensä rehellisesti ilman pelkoa, työnnä heitä haastamaan itsenä. Vastavuoroisesti voit oppia
vihreiltä kollegoiltasi rentoutumisen taitoa, kykyä osoittaa enemmän empatiaa ja samalla kehittämään
parempia ihmissuhteita työpaikallasi.
Johtopäätös: ensi kerralla toivotetaan erilaiset persoonamme lämpimästi tervetulleeksi, tarkkaillaan toisiamme ja
opitaan toisiltamme turhautumisen ja kiukuttelun sijaan. Jokainen meistä on valloittava ja vivahteikas
sekoitus useita värejä ja jokainen meistä ansaitsee tulla huomatuksi. Sitä paitsi, jos kaikki ovat yhtä
mieltä, kehittyminen on mahdotonta. Kuten Erikson asian ilmaisee: keltaiset tuottavat ajatukset, punaiset
sanovat ”Hyvä, toteutetaan se!”, vihreät toteuttavat ja siniset arvioivat.
Ja voilà! Täydellinen ryhmädynamiikka on saavutettu!